Vuoden toiset koeviikot alkavat iskeä vasten kasvoja, perjantaina nenän eteen ilmestyy ensimmäinen koepaperi ja ensi torstaihin asti sama tahti jatkuu. Myös näyttämötyön nätelmän kanssa tulee vähän hoppu, kirjallise ilmaisun novelli pitäisi kirjoittaa ja puheilmaisun lopputyö opetella ulko, ei ole kovin uskottavaa jos heitän stand uppia papereiden kanssa. Kävin kuitenkin helpottamassa elämääni ja poistamassa muutaman kurssin kahdesta seuraavasta jaksosta, miks näännyttää itseään loppuun kun ylioppilaaksi pääsee vähemmälläkin.
Autokoulukin pitäisi kohta päättää, että joskus saan sen kortinkin käteeni. Kummallista, että tysi-ikäisyys häämöttää jo niin lähellä. Vielä kummallisempaa on se, etten odota koko tapahtumaa lainkaan. Mutta sitäkin enemmän odotan Slipknotin keikkaa ja Tanjan ja iskän näkemistä.

Samalla tavalla odotan viikonloppua... Vaikka koeviikot onkin käynnissä, niin annoin itselleni luvan mennä rentoutumaan J:n luokse. Pakko päästä nukkumaan ja rapsuteltvaksi vähäksi aikaa, että turha stressi katoaa. Ja onhan kultaa muutenkin jo ihan kamala ikävä!

Mutta, geometrinen summa ja englannin kielioppi kutsuvat minua...

Aika se vierähtää nopeasti. Kaikki menee eteenpäin vaan ihan kauheeta kyytiä ja mun on välillä vaikeeta pysyä mukana kyydissä. J:n kanssa olen ollut paljon ja aina on vaikeeta erota, ikävä iskee nopeasti. Koulujuttuja olis tuhat ja yksi, mutta osasta on pakko vähän lusmuilla, muuten ei millään jaksa.

K****n kanssa ollaan myös puhuttu. Välit on hyvät, mutta tunteet on vielä ehkä vähän liian lämpimät. Kovasti haluaisin miehen nähdä ja puhua asioista, mutta se saattaa olla hieman liiankin riskialtista, varsikin kun K**** on varsin suoraan ilmaissut, että jotakin muutakin kaipaisi kuin vain juttuseuraa.

Tänään käytiin Helsingissä Studia- messuilla ja infoa tuli monesta paikasta ja nyt pitää vain miettiä pää puhki pysynkö vanhoissa suunnitelmissa vai lisäänkö jotakin uutta mukaan. Käytiin samalla reissulla myös shoppailemassa ja ihana tylliunelma tarttui mukaan. Siellä korsettien keskellä mieleen muistui, että kohta pitää alkaa suunnittelemaan omaa lopputyökorsettia oikein kunnolla. Missä välissä, kysyn vain... Pitäisi varmaan tehdä sitä aikaa jättämällä muutama ylimääräinen kurssi pois lukujärjestyksestä. Ja yo-ilmottautumisetkin pitäisi kohta palauttaa....

Kuulun näköjään niihin ihmisiin, jotka jaksavat päivittää blogiaan paljon useammin kun asiat ovat pielessä. Nyt elämä on niin pehmoisen vaaleanpunaista, että en tiedä mistä kertoisin...

Tiistaina käytiin J:n kanssa kahvilla/kaakaolla ja leffassa. J oli myös urhea ja uskalutui ensimmäistä kertaa minun kotiväkeni eteen näytille. Tästä melko pikaisesta näyttäytymisestä jäi onneksi sekä J:lle, että kotiväelle hyvä maku suuhun. En minä tietysti mitään muuta odottanutkaan, J:stä kukaan ei voi olla pitämättä ja ei äiti ja pikkuvelikään nyt niin kamalia ole.
J:llä on iltavuorot enkä ole miestä tiistain jälkeen nähnytkään, alkaa olla jo ikävä.

Muuten elämä rullaa ihan tavallisen tahtiin. Koulussa, hallilla, kavereitten kanssa... Myös kirjotukset lähestyy uhkaavasti, kohta pitää ilmottautua ja niin edelleen. Pitäisi myös alkaa miettiä minne kaikkialle todella haen, Tampereen ja Jyväskylän yliopistoihin nyt ainakin, mutta olisiko vielä muita paikkoja?

Lisäksi stressaan hieman käsityöntaiteen syventävien opintojen lopputyöstäni, joka pitäisi saada muistaakseni huhtikuuhun mennessä valmiiksi. Tiedän jo mitä teen, korsetti on ainoa vaihtoehto, mutta minulla ei ole lainkaan kokemusta korsetin teosta, vain niiden päälläpitämisestä. Palaan tähän aiheeseen varmasti vielä myöhemmin, saatan tehdä jopa kokonaan oman osion, katsotaan nyt kuinka pääsen vauhtiin.

Paljon mahtuu siis elämään, mutta jotenkin kaikki tuntuu jäävän kiinni omaan sisimpään, en osaa taas pukea tunteitani sanoiksi.

Viikko ei mennyt aivan odotusten mukaan, mutta kuitenkin melkein.
Sunnuntaina J haki minut pois täältä ja leikittiin kotia keskiviikkoiltaan asti. Maanantaina J vie minut suklaakauppaan koulun jälkeen ja osti meille ison rasiallisen ihanaa belgialaista suklaata. Kyllä se mies jotain hyvän päälle ymmärtää :)
Tiistai ja keskiviikko menikin sitten enemmän ja vähemmän sairastaessa. Olen vain odottanut koska tuo kirottu syysflunssa iskee minuun ja tietysti se iskee juuri silloin kun olen J:n luona.
Eilisen makailin myös kotona, mitä nyt kävin hammaslääkärissä ja hammaslääkäritäti pääsi purkamaan turhautumistaan minuun, en kuulemma ajattele lainkaan omaa terveyttäni ja olen muutenkin tahditon kun hankin itse itselleni vaivoja ja yhteiskunta joutuu kustantamaan minun hoitoni. Kyse oli siis minun huuli- ja kielilävistyksistäni jotka voivat tulehtua aivan niinkuin muutkin lävistykset. Lääkäri ei vain halunnut ymmärtää kun koetin selittää, että lävistykset katoavat heti jos ne ärtyvät, punoittavat tai muuten oireilevat. Melko pahasti minun perääni katsottiin kun poistuin tutkimushuoneesta.

Tänään koetin ymmärtää koulussa edes jotakin, mutta pää ei aina halunnut toimia oikein. Koulun jälkeen käytettiin Disa jätskillä (seurana siis Sini, Laura, Disa ja minä), koska tuo kaunis neiti täytti tänään 18. Kävin myös hakemassa musiikkia, uutta The Rasmusta ja Sonic Syndicatea, hyvältä kuullostaa! Ja Disan syntympäivälahja tarttui myös mukaan.
Huomenna J hakee minut vähän neljän jälkeen, illasta minä suuntaan Disan bileisiin ja J baariin, yön aikana koetamme päätyä samaan asuntoon ja samaan sänkyyn nukkumaan, mutta katsotaan miten käy, kuka eksyy ja minne.

K**** ei ole jättänyt minua rauhaan. Viestejä tulee edelleen ja muutenkin mies kirmaa ajatuksissani vähän liian tiiviiseen tahtiin. Tavoitteena on, että tämän viikolopun aikana koetan saada asiat puhuttua halki, mutta en ota siitä liikaa paineita. K**** on tässä onnessa kuitenkin melko pieni harmi...

Ensimmäiset koeviikot on selätettynä ja oli hienoa huomata, että kyllä niistä edelleen hengissä selviää.
Pakko kyllä myöntää, että koulu ei ole aivan koko ajan ollut mielenkiinnonkohde numero yksi.

Jääkiekko on kiskonut minua hallille ja eihän tämä alku nyt aivan kamalan huonosti ole menny, puolet peleistä voitettu ja pojissa kuitenkin näkyy taistelunhalua. Kyllä tämä tästä kun kausi vähän vanhenee ja peli hioutuu paremmaksi.

J:n kanssa on tullut vietettyä viikonloput. Melkein voisi sanoa, että J:n luona on mun viikonloppukotini. Eilen käytiin yökahvilla/teellä. J heitti mut kotiin noin puoli kuuden aikaan aamulla ja lähti itse suoraan töihin. Puhuttiin vähän, että leikittäis kotia tää tuleva alkuviikko, mutta ei löyty mitään lukkoon. Tuntuu vaan kummalliselta ajatella, että mä olisin J:n luona ihan tavallisina arkipäivinä, mutta siihenkin pitää varmaan koettaa tottua.

Elämä on nyt jotenkin todella kohdallaan. Oikein mikään ei vaivaa mieltä. On vaan onnellinen ja tyytyväinen ja ajattelee, että ehkä tää elämä tästä todella menee oikeaa raidetta.